Poissaolojen syiden selvittämisestä opiskelukulttuurin muutokseen

 

Aloitin ensin innokkaana ammatillisen erityisopettajan opinnoissa tekemään jotain ihan muuta aihetta kehittämistyönä ja vaikka toinenkin aihe oli mielenkiintoinen niin vähän väliä jostain keskustelusta nousi esiin sama ilmiö: opiskelijoiden poissaolot ja niiden vaikutukset opintojen etenemiseen. Huomasin pohtivani asiaa myös vapaa-ajalla ja totesin, että tämä aihe on selkeästi tärkeämpi, ajankohtaisempi ja vaatii kehittämistä enemmän kuin alkuperäinen maahanmuuttajien opetukseen liittyvä kehittämistyöni.

Jo viime keväänä eräs kollega totesi, että mikäli opiskelija ei ole itseohjautuva ja kanna vastuuta opinnoistaan, on opiskelija joko laiska tai tyhmä. Opettajana ja äitinä tämä kommentti sai verenpaineeni nousemaan ja myönnän provosoituneeni kommentista pohtimaan tätä aihetta lisää.  Pohdin myös, että mikä saa opettajan ajattelemaan noin, onko työ kyynistyttänyt hänet jo totaalisesti, onko kyseessä kenties akuutti punaniskaisuus vai aavistuksen vanhahtava behavioristinen ihmiskäsitys? Tämä retorinen kysymys toimikoon johdantona kehittämistyöni taustalla vaikuttaviin ajatuksiini.

Yleisesti todettakoon, että opiskelijat tarvitsevat lisääntyvissä määrin erityistä tukea myös ammatillisessa koulutuksessa ja tuen antaminen eri tavoin on monelle opettajalle jo arkipäivää. Opiskelijoiden ongelmat ja haasteet ovat moninaistuneet ja niistä onneksi tiedetäänkin entistä enemmän. Oppimis- ja toimintaympäristöt ovat muuttuneet muokattavimmiksi ja luojan kiitos – myös ammattialoilla on alettu ymmärtää erilaisia oppimisen haasteita. Opettajan työssä nämä haasteet ja niiden huomaaminen tarkoittaa yksilöllisiä opetustapoja ja kekseliäisyyden hyödyntämistä sillä tavoin, että jokaisella olisi itselleen sopivat tavat oppia opetettava asia. Nämä väitteet eivät perustu vain yksittäisen opettajan subjektiiviseen kokemukseen, vaan ovat käyneet ilmi useissa kollegoideni kanssa käymissäni keskusteluissa ja pedagogiseen kehittämiseen tähtäävissä koulutuksissa viimeisen vuoden sisällä.

Jäin pitkäksi aikaa pohtimaan kommenttia laiskasta ja tyhmästä opiskelijasta ja se johti väistämättä siihen ajatukseen, että voisiko laiska ja tyhmä opiskelija loistaa, jos saisi oikeanlaista ohjausta. Voisiko laiska ja tyhmä opiskelija käydä koulussa tai tehdä etäkoulua kotona menestyksekkäästi, jos hän saisi oikeanlaista hänelle itselleen sopivaa ohjausta sekä tulisi nähdyksi ja kuulluksi? Päätin kysyä opiskelijoilta, millaista ohjausta he kaipasivat ja sain melko monipuolisia vastauksia (kaavio1) Kyselyyn vastasi 88 tieto- ja viestintätekniikan, liiketalouden sekä matkailualan opiskelijaa Ammattiopisto Tavastiassa lokakuussa 2020.

Kaavio 1 Millaista tukea opiskelijat kaipaavat?

Suuri osa opiskelijoista kertoo, ettei tarvitse ohjausta tai tukea. Iso osa opiskelijoista, 25% vastanneista, ei osannut sanoa millaista tukea tarvitsi, mutta he eivät kuitenkaan vastanneet etteivät tarvitsisi tukea. Vastauksista pystyi kokonaisuutena päättelemään, että opiskelijat tarvitsevat opintoihinsa tukea, mutta eivät välttämättä osanneet nimetä millaista.  Melko monessa vastauksessa nousee ylös sama teema: opettajalta kaivataan aikaa, apua, lähiopetusta, tukea ja ymmärrystä.

Kyselyn tuloksia voidaan tarkastella monillakin erilaisilla laseilla vaikkei mistään kovin tieteellisestä kehittämistyöstä olekaan kysymys. Kyselyn vastaukset vahvistavat epäilystäni siitä, ettei opettajilla ole riittävästi aikaa kohdata opiskelijoitaan ja kuulla mitä asiaa heillä on tai kysyä miten heillä menee. Opiskelijat kaipaavat toisinaan ihan perinteistä huolenpitoa, siis sitä, että joku soittaa perään tai kysyy mitä kuuluu. Jokainen ihminen haluaa tulla kuulluksi ja nähdyksi, myös ne keillä ei ole erityisiä haasteita tai vaikeuksia. Joskus poissaolot voivat johtaa haasteisiin koulutyössä, vaikka muuten koulu sujuisikin hyvin.

Samassa kyselyssä kysyttiin myös poissaolojen syistä (kaavio 2) ja yli puolet vastasivat poissaolojen liittyvän terveydentilaansa jollakin tavalla. Tämä on melko huolestuttava suunta ja vaatii poissaolomäärien noustessa paljon niin opettajalta kuin opiskelijaltakin. Opettajan tulisi aina varmistaa, että opiskelija varmasti tietää miten voisi saada kaiken saman opin, mitä paikalla olleet opiskelijatkin ja tämä vaatii opettajalta aikaa, mahdollisuuksia antaa tukea ja pedagogista kekseliäisyyttä eritoten silloin kun isolla osalla opiskelijoista on poissaoloja ja aikaa opettaa samaa asiaa uudestaan ei ole.

Kaavio 2 poissaolojen syyt

Positiivista poissaolojen syitä kysyttäessä oli se, ettei yksikään opiskelijoista vastannut kiusaamisen johtavan poissaoloihin. Vastaukset kertovat myös, että melko monella nuorella on uniongelmia eivätkä he siksi jaksa aamulla herätä kouluun. Suunta on huolestuttava, sillä kyse on kuitenkin pääasiassa nuorista ihmisistä. Jos pohdimme työelämänäkökulmaa ja peilaamme opiskelijoiden antamia vastauksia, niin pohdin myös sitä, voisimmeko oppilaitoksena tukea opiskelijoiden elämänhallinnallisia ja itsensä johtamisen taitoja, jotta he voisivat joskus päästää työelämään ja selvitä siellä niin kutsutussa arkirytmissä tai virastoajassa.

Toisinaan minusta on myös tuntunut siltä, ettei opiskelijoilla ole täysin selvillä se, millaiseen projektiin ja soppaan he ovat lusikkansa laittaneet. Opiskelijat eivät hahmota lähiopetuksen merkitystä, opintojaan kokonaisuutena eivätkä aina pysty näkemään maalilinjaa. Opiskelijat eivät välttämättä edes ymmärrä, että suurin osa heidän oman koulunkäyntinsä haasteista ei johdu osaamattomuudesta tai oppimisen ongelmista, vaan poissaoloista. Kyselyssä suuri osa vastaajista oli juuri tätä mieltä, ettei poissaolot vaikuta millään tavoin opintojen etenemiseen (kaavio 3), vaikka samaan aikaan he toivoivat saavansa lisää lähiopetusta tai tukiopetusta. Viesti on tältä osin mielestäni melko selkeä: oppilaitoksena meidän tulee pontevammin painottaa läsnäolon merkitystä lähiopetuksessa vaikkei läsnäolopakkoa tai korvaavia tehtäviä enää olekaan. 

Kaavio 3 Poissaolojen vaikutus opintojen etenemiseen

Esimieheni toivoi, että kyselyssä olisi myös viittaus opiskelijan omaan vastuuseen omasta koulutuksestaan. Niinpä lisäsin kyselyyn vielä yhden kysymyksen: Miten opiskelija voisi itse vaikuttaa opintojensa etenemiseen (kaavio 4)

Kaavio 4 Mitä voisin itse vaikutaa opintojeni etenemiseen

Suurin osa opiskelijoista vastasi, että voisi itse tehdä tehtäviä ajoissa ja opiskella ahkerammin. Minusta tämä on tulkittavissa siten, että opiskelijat ymmärtävät kyllä, että heidän tulisi itse ottaa enemmän vastuuta opinnoistaan, mutta eivät edelleenkään huomaa, että poissaolojen vähentäminen voisi olla yksi askel kohti parempaa menestystä ja nopeampaa valmistumista.

Kyselyn tulokset jaettiin osaston opettajille ja niistä keskusteltiin osaston palaverissa, jonka aiheena oli tulevaisuuden ennakointi ja pedagoginen kehittäminen. Palaverissa oli mukana myös Ammattiopisto Tavastian rehtori Heini Kujala ja hän pyysi saada kyselyn tulokset myös itselleen. Kyselyn tulokset ovat herättäneet keskustelua ja pohdintoja osastolla siitä, millaisilla asioilla saisimme poissaoloja vähennettyä. Tuen tarpeeseen vastataan ensi syksystä alkaen muuttamalla allekirjoittaneen työnkuva ammatilliseksi erityisopettajaksi, jonka tehtävänä on olla opiskelijoiden saatavilla tukiopetusta varten ja soitella perään niille, joiden poissaolojen huomataan lisääntyneen. Myös wilma-järjestelmäämme on luvattu apuvälineeksi hälytysviesti sellaisesta opiskelijasta, jolla on oman määrityksemme mukaan liikaa poissaoloja tietyssä ajassa. Työnkuvaan kuulunee myös työelmäyhteistyön kehittäminen nimenomaan erityisen tuen tarpeita omaavien opiskelijoiden tarpeita ja ohjausta silmällä pitäen.

Kehittämistyön tuloksena olemme myös uudistamassa osastollamme uusien opiskelijoiden perehdytystä ja ryhmäytymistä. Olemme käyttäneet paljon aikaa ryhmäytymiseen ja yhteishengen luomiseen ensimmäisillä viikoilla ja se on ollut hyvä asia. Kuitenkin yhdistettynä siihen, että opiskelijoiden kesken hiukan huhutaan, ettei koulussa ole pakko olla paikalla, tämä kivan pitäminen pitää muuttaa vaikuttavammaksi ja sitouttavammaksi. Opiskelijoille tulee tehdä selväksi, ettei poissaoloja voi tulla, heidän tulee itse kantaa vastuunsa omista opinnoistaan ja sitoutua kouluun. Otamme tulevana syksynä tiukemman linjan poissaoloista ja soitamme heti perään, jos opiskelija on ilmoittamatta pois. Lisäksi otamme käyttöön juhlallisen ja jopa hiukan militaarisen opiskelijalupauksen tai opiskeluvalan, jonka jokainen opiskelija tulee vannomaan aloituspäivänä. Tämän valan tarkoitus on toimia muistutuksena luvatuista asioista opintojen aikana sekä olla ensiaskel ammatilliseen identiteettiin ja ammattiylpeyteen.

Keinot, joita olemme pohtineet tekevämme voivat vielä muuttua ja tämä kehitystyö pääsee todelliseen tulikokeeseensa vasta tulevana syksynä. Opiskelukulttuurin muuttaminen voi olla useankin vuoden rupeama, mutta jostain pitää aloittaa ja me olemme päättäneet aloittaa tästä.  Vielä on vaikea arvioida kehittämistyön vaikutuksia muutoin kuin toivonpilkahduksina väsyneiden ja joululomaa odottavien opettajien silmäkulmissa, sillä poissaolojen määrän voimakas lisääntyminen on johtanut moniin turhautumisiin niin opettajien kuin opiskelijoidenkin mielissä.